Kun ovet sulkeutuvat skolessa

Istun Olhus Helsingissä. Mietin mistä kaikki lähti liikenteeseen, miten päädyin vuoropäälliköksi ja sitä kautta koulutukseen… Täältä. Silloin tällöin tuli töiden jälkeen istuttua parilla ja pohdiskelin ääneen, että onko musta vuoropäälliköksi. Kollegan tuella ja tsemppauksella päätin hakea auki olevaa paikkaa. Epävarmuus kolkutteli takaraivossa, mutta sisimmissään tiesin, että totta hitossa musta on siihen. Mitään menetettävää ei ole.

Vuosi sitten heinäkuussa musta tuli vuoropäällikkö. Ensimmäinen ajatus oli: ” Apua, mitä mä nyt teen, minäkö vuoropäällikkö?” Ensimmäiset päivät menivät vähän sumussa, kun ei osannut ajatella, että yksi ns. haaveista oli juuri toteutunut…

Seuraava askel olikin vuoropäällikkövalmennus, joka alkaisi tammikuussa. Taas tuli mietittyä, että voinko jo hakea ja olenko valmis puoli vuotta kestävään urakkaan. Päätin hakea. Se päätös kannatti. Tiesin, että kaikki hakijat eivät valmennukseen pääse. Tieto valmennukseen pääsemisestä teki mut iloiseksi ja onnelliseksi.  Se oli taas yksi etappi eteenpäin uralla. Ennalta varoitettiin, että hommaa riittää ja siihen tulee panostaa kunnolla. Päätin, että vaikka olisi miten rankka puolivuotinen, se vedetään täydellä asenteella läpi.

Mitä jäi käteen? Paljon kaikkea. Puoli vuotta meni todella nopeasti, mutta paljon tuli opittua. Perehdytyksestä, johtamisesta, taloudesta jne.. Joka ikinen koulupäivä oli täynnä mielenkiintoista asiaa ja pääsi oivaltamaan erilaisia juttuja. Esim. miten olemme erilaisia persoonia ja kuinka toinen haluaa palautetta annettavan.  Osa ideoista otettiinkin heti myös käytäntöön ja näyttäisi muuten toimivan… 

Viimeisinä kouluviikkoina oli paljon tehtävää ja töissäkin piti olla. Tuli paniikki, että selviänkö mä tästä kaikesta sittenkään ja miten aika riittää? Jotenkin sitä vaan piti skarpata ja päättää, että nyt se takamus penkkiin ja kouluhommien pariin. Siinä niitä sitten tehtiin koulukaverin kanssa yhdessä tuskaillen.. Ai, että sitä loppufiilistä, kun oli saanut kaikki tehtävät palautettua ja loppu häämötti. Muisti taas miltä tuntuu ”valmistua.”

Ryhmähenki meillä oli aina tosi hyvä luokassa, läppä lensi ja kokemuksia jaettiin puolin ja toisin.. Sieltä jäi monta hyvää kaveria, joita tulee vielä näkemään jatkossakin. Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan ja niin se oli todistusten jako edessä. Käytiin päätösillallisella Rafaellossa, jossa nautittiin hyvää ruokaa ja juomaa. En kyllä jäänyt nälkäiseksi. Lähettiin vielä osan porukan kanssa vielä jatkamaan ja summaamaan koulutusta. ISO KIITOS valmentaja Pirrelle, että tsemppasit meitä ja haastoit meitä puolen vuoden ajan. Oot mahtava tyyppi! Kiitos vielä muille luokkalaisille yhteisistä hetkistä.. Asiaahan meillä kyllä oli ja väsymystila kaikilla sama. Voi, sitä batterien määrää, joka puolessa vuodessa meni, saatikka kahvikuppien…

Jokainen, joka tätä lukee ja miettii olisiko itsestään tämmöiseen. Kyllä. Kun päätät ja teet asian eteen töitä, niin susta on siihen! Hakemalla ei menetä mitään! Uskalluksella ja rohkeudella pärjää elämässä ja pääsee uralla eteenpäin. Kukaan ei sua tule kotoota hakemaan…

Loppuun vielä kiitos, Olhusin Ilelle! En ois tässä ilman teikäläistä. Hyvä, että potkit vähän perseelle ja ”pakotit” mut hakemaan! Tästä on hyvä jatkaa taas uralla eteenpäin ja miettiä, että mitä sitä sitten seuraavaksi… Tavoitteita on ja ne on myös tuolla takaraivossa kolkuttelemassa seuraavien ovien avautumista. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Meikäläinen kiittää ja kuittaa, saa tulla bisselle Manskun William K:hon, omaan ”olohuoneeseen, jossa palvelu pelaa ja hanat laulaa…




Kommentoi


Bloggaajasta

Petra Heimonen

Petra Heimonen

Olen 30-vuotias huumorilla varustettu vuoropäällikkö, joka työskentelee oluthuoneiden mielenkiintoisessa maailmassa. Aloitin Jollaksen Vuoropäällikkövalmennuksen tammikuussa ja tulen kertomaan valmennuksesta oman elämäni ja kokemusteni kautta. Tervetuloa seuraamaan, mistä kaikki lähti liikenteeseen, ja mihin matka tästä tulee jatkumaan. Sen verran tähän alkuun, että 2 vuotta sitten en voinut sietää olutta, enkä ymmärtänyt niiden maailmaa, saatika niiden juojia.  Mutta tässä sitä ollaan, William K:n vuoropäällikkönä, joka vastaa tulevista tuotteista, ja nauttii silloin tällöin oluen jos toisenkin...

Seuraava avoin Vuoropäällikkövalmennus käynnistyy 3.4.2017.

Ota yhteyttä

Ota yhteyttä